Psalms 142

1Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. {142:2} Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa. 2{142:3} Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni. 3{142:4} Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.

4{142:5} Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä. 5{142:6} Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa. 6{142:7} Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät. 7{142:8} Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.

Copyright information for FinPR